ANDROS

Göteborgista Turkuun v. 1898 muuttanut Carl Severin Andréen (k. 1932) ja hänen turkulainen lankonsa Gustaf Allan Rosenqvist perustivat Turkuun v. 1906 moottoriveneveistämön ja v. 1912 moottoritehtaan. Tätä ennen Andrée oli toiminut Turun Rautateollisuus Oy:ssä, mistä hän siirtyi v. 1905 tavaratalo Wiklundille myymään merimoottoreita.

Veneveistämö alkoi toimintansa ensin nimellä Ab Andrée & Rosenqvist Båtvarf & Specialverkstad för motorer. Vasta vuonna 1933 yrityksen nimi muutettiin Oy Andros Ab:ksi.

Yritys aloitti toimintansa kokoonpanoverstaana, joka osti veneiden rungot muilta veistämöiltä, kuten Turun Veneveistämöltä, ja varusti ne yhdysvaltalaisilla Fay & Bowen -moottoreilla.

Vuonna 1919 Rosenqvist siirtyi ostamansa Ab Arwidson & C:o Oy:n johtoon. Omien Andros-merkkisten moottoreiden valmistus aloitettiin samana vuonna. 1930-luvulla yhtiön omistivat Erik W. Ingman, Åke Andrée ja Wiklundit. Oy Andros Ab:stä kehittyikin sitten merkittävä moottoreiden valmistaja. Tehtaan alue oli Turussa Vulcanin telakan ympäröimä, minkä vuoksi Wärtsilä-yhtymä Oy osti Andros-yhtiön 1939 ja sen liiketoiminta lopetettiin. Yhtiö fuusioitiin v. 1940 Wärtsilään.

VENEVEISTÄMÖ B-H JOHANSSON

Porvoon Kråkössä toiminut veneveistämö tunnetaan erityisesti hyvin merikelpoisista UTÖ-veneistään. Veneet perustuvat C. Raymond Huntin alkuperäispiirustuksiin.

UTÖ-veneitä rakennettiin vuosina 1966-1976 yhteensä noin 45 kpl.

Useimmat ovat 21-jalkaisia, malleiltaan joko Daycruiser tai Hardtop. Myös 17- ja 23-jalkaisia veneitä ja jopa yksi 24-jalkainen ja yksi 26-jalkainen UTÖ rakennettiin. Katettuja Cabin-veneitä tehtiin myös joitakin kappaleita.

Veistämön työnjälki oli korkealaatuinen, samoin kuin syvän V-pohjan (24˚) myötä myös kulkuominaisuudet. Veneet rakensi Veneveistämö B-H Johansson Kråkössä. Tiettävästi lähes kaikki UTÖ-veneet ovat säilyneet.

Peter Ginman on tehnyt mittavan tutkimustyön UTÖ-veneistä. Kaikki tiedossa olevat UTÖ-veneet on näin dokumentoitu.

MYSillä on kuvassa (alla) näkyvät UTÖ-pronssikilvet myynnissä. Kilvet on kehitetty yhdessä B-H Johanssonin kanssa.

Nyt jo edesmennyt veistämön perustaja Bror-Henrik Johansson valittin aikoinaan MYSin ensimmäiseksi kunniajäseneksi.

HEINLAHDEN VEISTÄMÖ

Edelleen perheyrityksenä toimivan Heinlahden Veistämö Oy:n perusti Suursaaren Kiiskin kylästä kotoisin ollut Erik Anton Kiiski vuonna 1928. Erkin poika Jaakko pääsi pienestä pitäen seuraamaan isänsä puuhia.

Veistämössä tehtiin aluksi pitkiä ja kapeita keskimoottorilla varustettuja nopeita puuveneitä, jotka varustettiin kuusisylinterisillä lentokonemoottoreilla. Kaikki tehtiin alusta alkaen mahongista. Lisäksi veistämöllä tehtiin mm. Hai-veneitä, yhteensä 117 kpl.

Heinlahden Veistämön tunnetuin ja pisimpään valmistettu venemalli, Tiiskeri, sai alkunsa Jaakko Kiiskin suunnittelupöydällä. Vuonna 1970 ensimmäinen mahonkinen Tiiskeri laskettiin vesille, jonka jälkeen Tiiskereitä on Heinlahden Veistämöllä valmistettu yli 150. Näistä mahonkisina on tehty 25 kpl, joista 23 7,5 metristä ja lisäksi kaksi kahdella moottorilla varustettua 9,4 metristä.

Tiiskeri opittiin jo alkuaikoina tuntemaan vaativien merikarhujen veneenä, jossa nopeus yhdistyy lujuuteen ja merikelpoisuuteen. Tiiskeri on sen vuoksi pitkään ollut tuttu näky myös eri viranomaisten käytössä. Mm. Tullille Tiiskeristä tulikin 1980-luvulla tärkeä partiovene. Tullin kaikki Tiiskerit kantoivat tunnusta HL.

Vuonna 1992 Tiiskeri valittiin Suomen kauneimmaksi puuveneeksi.

Heinlahden Veistämöä johtaa nykyisin MYSin kunniajäsen, Jaakko Kiiskin poika Lauri Kiiski.

Lisätietoja veistämöstä otsikon linkistä.

M. A. SEPPÄLÄN VENEVEISTÄMÖ

Lisätietoja veistämöstä ja veistämön venemalleista otsikon linkistä.

A., E. ja P. SUNTION VENEVEISTÄMÖ OY

Kymenlaaksossa Kotkasta itään sijaitseva Neuvottoman kylä muodosti yhdessä Salmin kylän kanssa 1880-luvulta lähtien Vehkalahden alueen laivanrakennuksen keskuksen, jossa valtaosa alueen purjelaivoista veistettiin. Neuvottoman mestereita oli mm. August Antinpoika Suntio, joka sai laivanpiirustusoppia Viipurissa.

Ennenkuin Suntion Veistämöllä alettiin rakentaa veneitä, August Suntio rakensi Neuvottoman ja Salmin miesten kanssa yhteensä yli sata laivaa, josta suurimpia olivat lähes 50 -metrinen kaljaasi Wäinola ja v. 1917 vesille laskettu kolmimastoinen kaljaasi Maine (ks. kuva yllä), jonka jälkimmäisen osa-omistajat olivat itse veistäjä August Suntio, Juho Klami sekä todennäköisesti myös Juho Klamin lanko Aleksanteri Kuokka.

Puurunkoisten laivojen rakentamisen laannuttua 1920-luvulta lähtien alueella veistettiin paljon proomuja. Tämän jälkeen Neuvottomassa keskityttiin veneiden tekoon.

Aiemmin juuri laivoja ja proomuja rakentanut August Topiaanpoika (s. 26.10.1899), hänen veljensä Eino ja Augustin poika Pertti (s. 20.7.1919) perustivat ja omistivat A.,E. ja P. Suntion Veneveistämö Oy:n Neuvottomaan 7.5.1948

1950-luvulla veistämöstä kehittyi varsin merkittävä yritys. Parhaimmillaan se työllisti 14 veneveistäjää ja kuuluikin T:mi N. Seppälän Veistämön ja Pentti Seppälän Veneveistämön ohella 1950-luvulla Vehkalahden suurimpiin veistämöihin. A., E. ja P. Suntion Veistämön, aivan kuten summalaisen M & A Seppälän Veistämönkin, nopea laajentuminen johtui paljolti avautuneista Yhdysvaltojen vientimarkkinoista.

Veistämö toimi vuodesta 1948 vuoteen 1974.

Lähteet: 1) Erkki Ala-Könni: Vehkalahden viimeiset laiva- ja proomunrakentajat, Vehkalahden Pitäjänkirja 2, Vehkalahti 1980 (toim. Hannu Suntio)2) Hannu Suntio: Vehkalahden Veneenrakennus, Vehkalahden pitäjänkirja 2 1980, Vehkalahti 1980 (toim. Hannu Suntio)

Poju Suntio tunnistaa kotkalaisen Pearlyn (Kymen Sanomat 26.7.2006)

Pearly

Vehkalahti, Neuvoton, 1960-luku
Veneen tekijä: A.& E. & P. Suntion veneveistämö
Rakenne:
Limisaumainen perämoottorivene, jossa 13 lautaparia ja 25 painokaarta.
Materiaalit: Veneen runko, rimakansi, keulahytti ja tuulilasin kehykset ovat mahonkia, painokaaret saarnea, kölilauta tammea. Veneessä on rimakansi. Painokaaret on niitattu kiinni kupariniiteillä. Keulahytissä ja keulakannessa on molemmissa kuusi kansipalkkia Kansien ulkopinta on maalattu.

TELVA

VATOR

Vator rakensi Helsingissä Jollaksessa v. 1962-1968 mahonkisia moottoriveneitä amerikkalaisen Raymond Huntin piirustusten mukaan. Huntin syvä-V läpimurto plaanaavien runkojen suunnittelussa oli 24 asteen pohjan nousu, 3 paria nousulistoja sekä terävä palle.

Vator 18 ja Vator 22 olivat originaaleja 60 -luvun alusta, joita rekennettiin sekä Daycruisereina tai Hard Top mallisina. Myöhemmin 18 jalkainen kasvoi 19 jalkaiseksi, jolloin laitakorkeus nousi laudan verran. 19 jalkaista valmistettiin ainostaan HT-mallisena. Ensiasennusmoottoreina oli aina Vatorin maahantuomat Mercruiserit.

Vator 18 valittiin v. 1963 venenäyttelyn kauneimmaksi veneeksi vanhassa messukeskuksessa.

Kuvastossa esiintyy muutama avo-Hunt, jotka kansirakenteensa puolesta eivät ole originaaleja. Ovat olleet alkujaan HT-mallisia Vator 19 veneitä, jotka muutettu avomallisiksi myöhemmin. Runko on kuitenkin originaali Raymond Huntin käsialaa.