ANDROS
Göteborgista Turkuun v. 1898 muuttanut Carl Severin Andréen (k. 1932) ja hänen turkulainen lankonsa Gustaf Allan Rosenqvist perustivat Turkuun v. 1906 moottoriveneveistämön ja v. 1912 moottoritehtaan. Tätä ennen Andrée oli toiminut Turun Rautateollisuus Oy:ssä, mistä hän siirtyi v. 1905 tavaratalo Wiklundille myymään merimoottoreita.
Veneveistämö alkoi toimintansa ensin nimellä Ab Andrée & Rosenqvist Båtvarf & Specialverkstad för motorer. Vasta vuonna 1933 yrityksen nimi muutettiin Oy Andros Ab:ksi.
Yritys aloitti toimintansa kokoonpanoverstaana, joka osti veneiden rungot muilta veistämöiltä, kuten Turun Veneveistämöltä, ja varusti ne yhdysvaltalaisilla Fay & Bowen -moottoreilla.
Vuonna 1919 Rosenqvist siirtyi ostamansa Ab Arwidson & C:o Oy:n johtoon. Omien Andros-merkkisten moottoreiden valmistus aloitettiin samana vuonna. 1930-luvulla yhtiön omistivat Erik W. Ingman, Åke Andrée ja Wiklundit. Oy Andros Ab:stä kehittyikin sitten merkittävä moottoreiden valmistaja. Tehtaan alue oli Turussa Vulcanin telakan ympäröimä, minkä vuoksi Wärtsilä-yhtymä Oy osti Andros-yhtiön 1939 ja sen liiketoiminta lopetettiin. Yhtiö fuusioitiin v. 1940 Wärtsilään.
VENEVEISTÄMÖ B-H JOHANSSON
Porvoon Kråkössä toiminut veneveistämö tunnetaan erityisesti hyvin merikelpoisista UTÖ-veneistään.
Bror-Henrik Johansson rakensi moottoriveneitä veneveistämöllään Kråkössä jo 50-luvun alussa työllistäen parhaimmillaan tusinan verran työntekijöitä.
Veistämöllä rakennettiin aluksi tuulilasiveneitä, jotka varustettiin ajan hengen mukaisesti perämoottoreilla. Rakennettavien veneiden koot alkoivat kasvaa 50- ja 60-luvuilla. Tämä tasa-/pyöreäpohjainen ja limisaumainen tuulilasiveneen tyyppi oli yleinen koko sodanjälkeisen ajan aina 60-luvun lopulle asti.
Kasvaneet toiveet suuremmista nopeuksista ja lisämukavuudesta toivat nk. sisäperämoottorit (perävetolaitteella varustetut ’marinoidut’ autonmoottorit) veneisiin, joita alettiin nyt rakentaa syvällä V-pohjalla. Ratkaisu oli aivan uusi mikä mahdollisti aiempaa nopeamman ja mukavamman ajotuntuman etenkin kovassa merenkäynnissä vesillä. Nämä ensimmäiset raskaammat sisäperämoottorit olivat teholtaan n. 120-155 hv.
B-H Johansson kehitti uudentyyppisen mahonkisen UTÖ-moottoriveneen, joka perustui C. Raymond Huntin alkuperäispiirustuksiin, mutta poikkesi rakenteeltaan aiemmin tehdyistä. Pohjarakenne nousulistoineen oli ’kelluva’, eli pitkittäisvakaajat eivät olleet kiinni kaarissa, jonka vuoksi pohja voi ’elää’ aalloissa ajettaessa. Kyljet tehtiin 17 mm tasasaumaisesta mahonkivanerista, joka on ruuvattu saarnikaariin. Runko on kokonaan liimattu.
Rakenne on ajaton, esteettisesti kaunis ilman ylilyöntejä.
Suurin osa UTÖ-veneistä tehtiin 21 –jalkaisiksi, mutta myös muutamia 17 ja 23 –jalkaisia rakennetiin. Veneet tehtiin asiakkaan toiveiden mukaan joko avoimiksi DC (Daycruiser) tai katetuiksi HT (Hardtop)-malleiksi. Katettuja Cabin-veneitä tehtiin myös joitakin kappaleita. Suurin valmistunut mahonki -UTÖ on yksi 26-jalkainen. UTÖ tarjoaa mukavat yöpymistilat kahdelle aikuiselle. Ensimmäiset UTÖ-veneet tehtiin vuosina 1966-67, jolloin myös tulevissa veneissä käytetyn mahonkivanerin paksuus ja rakenteiden yksityiskohdat vakiintuivat.
Veistämön työnjälki oli korkealaatuinen ja syvän V-pohjan (24˚) myötä myös niiden kulkuominaisuudet ovat hyvät.
UTÖ-veneitä rakennettiin vuosina 1966-1976 yhteensä noin 45 kpl. Tiettävästi lähes kaikki UTÖ-veneet ovat säilyneet.
Peter Ginman on tehnyt mittavan tutkimustyön UTÖ-veneistä. Kaikki tiedossa olevat UTÖ-veneet on dokumentoitu.
MYSillä on kuvassa (alla) näkyvät UTÖ-pronssikilvet myynnissä. Kilvet on kehitetty yhdessä B-H Johanssonin kanssa.
Edelleen perheyrityksenä toimivan Heinlahden Veistämö Oy:n perusti Suursaaren Kiiskin kylästä kotoisin ollut Erik Anton Kiiski vuonna 1928. Erkin poika Jaakko pääsi pienestä pitäen seuraamaan isänsä puuhia.
Veistämössä tehtiin aluksi pitkiä ja kapeita keskimoottorilla varustettuja nopeita puuveneitä, jotka varustettiin kuusisylinterisillä lentokonemoottoreilla. Kaikki tehtiin alusta alkaen mahongista. Lisäksi veistämöllä tehtiin mm. Hai-veneitä, yhteensä 117 kpl.
Heinlahden Veistämön tunnetuin ja pisimpään valmistettu venemalli, Tiiskeri, sai alkunsa Jaakko Kiiskin suunnittelupöydällä. Vuonna 1970 ensimmäinen mahonkinen Tiiskeri laskettiin vesille, jonka jälkeen Tiiskereitä on Heinlahden Veistämöllä valmistettu yli 150. Näistä mahonkisina on tehty 25 kpl, joista 23 7,5 metristä ja lisäksi kaksi kahdella moottorilla varustettua 9,4 metristä.
Tiiskeri opittiin jo alkuaikoina tuntemaan vaativien merikarhujen veneenä, jossa nopeus yhdistyy lujuuteen ja merikelpoisuuteen. Tiiskeri on sen vuoksi pitkään ollut tuttu näky myös eri viranomaisten käytössä. Mm. Tullille Tiiskeristä tulikin 1980-luvulla tärkeä partiovene. Tullin kaikki Tiiskerit kantoivat tunnusta HL.
Vuonna 1992 Tiiskeri valittiin Suomen kauneimmaksi puuveneeksi.
Heinlahden Veistämöä johtaa nykyisin MYSin kunniajäsen, Jaakko Kiiskin poika Lauri Kiiski.
Lisätietoja veistämöstä otsikon linkistä.
Lisätietoja veistämöstä ja veistämön venemalleista otsikon linkistä.
A., E. ja P. SUNTION VENEVEISTÄMÖ OY
Kymenlaaksossa Kotkasta itään sijaitseva Neuvottoman kylä muodosti yhdessä Salmin kylän kanssa 1880-luvulta lähtien Vehkalahden alueen laivanrakennuksen keskuksen, jossa valtaosa alueen purjelaivoista veistettiin. Neuvottoman mestereita oli mm. August Antinpoika Suntio, joka sai laivanpiirustusoppia Viipurissa.
Ennenkuin Suntion Veistämöllä alettiin rakentaa veneitä, August Suntio rakensi Neuvottoman ja Salmin miesten kanssa yhteensä yli sata laivaa, josta suurimpia olivat lähes 50 -metrinen kaljaasi Wäinola ja v. 1917 vesille laskettu kolmimastoinen kaljaasi Maine (ks. kuva yllä), jonka jälkimmäisen osa-omistajat olivat itse veistäjä August Suntio, Juho Klami sekä todennäköisesti myös Juho Klamin lanko Aleksanteri Kuokka.
Puurunkoisten laivojen rakentamisen laannuttua 1920-luvulta lähtien alueella veistettiin paljon proomuja. Tämän jälkeen Neuvottomassa keskityttiin veneiden tekoon.
Aiemmin juuri laivoja ja proomuja rakentanut August Topiaanpoika (s. 26.10.1899), hänen veljensä Eino (s. 10.3.1910) ja Augustin poika Pertti (s. 20.7.1919) perustivat ja omistivat A.,E. ja P. Suntion Veneveistämö Oy:n Neuvottomaan 7.5.1948.
Veneiden suunnittelusta vastasi alusta saakka lahjakas piirtäjä Eino Suntio, joka valmisti veneestä ensin puolikkaan pienoismallin, josta hän sitten siirsi veneen mitat ja mallin millimetripaperille.
Eino Suntio perusti v. 1959 poikiensa Timon ja Raunin sekä veljenpojan Jouni Suntion kanssa oman veneveistämön Neuvottoman Marinkiin. August Suntion kaksi poikaa Tapio ja Poju Suntio jatkoivat puolestaan veneveistoa lahden toisella ouolella edelleen.
1950-luvulla Suntion veistämöstä kehittyi varsin merkittävä yritys. Parhaimmillaan se työllisti 14 veneveistäjää ja kuuluikin T:mi N. Seppälän Veistämön ja Pentti Seppälän Veneveistämön ohella 1950-luvulla Vehkalahden suurimpiin veistämöihin. A., E. ja P. Suntion Veistämön, aivan kuten summalaisen M & A Seppälän Veistämönkin, nopea laajentuminen johtui paljolti avautuneista Yhdysvaltojen vientimarkkinoista.
Veistämö toimi vuodesta 1948 vuoteen 1974.
Lähteet: 1) Erkki Ala-Könni: Vehkalahden viimeiset laiva- ja proomunrakentajat, Vehkalahden Pitäjänkirja 2, Vehkalahti 1980 (toim. Hannu Suntio)2) Hannu Suntio: Vehkalahden Veneenrakennus, Vehkalahden pitäjänkirja 2 1980, Vehkalahti 1980 (toim. Hannu Suntio)
Poju Suntio tunnistaa kotkalaisen Pearlyn (Kymen Sanomat 26.7.2006)
Pearly
Vehkalahti, Neuvoton, 1960-luku
Veneen tekijä: A.& E. & P. Suntion veneveistämö
Rakenne:
Limisaumainen perämoottorivene, jossa 13 lautaparia ja 25 painokaarta.
Materiaalit: Veneen runko, rimakansi, keulahytti ja tuulilasin kehykset ovat mahonkia, painokaaret saarnea, kölilauta tammea. Veneessä on rimakansi. Painokaaret on niitattu kiinni kupariniiteillä. Keulahytissä ja keulakannessa on molemmissa kuusi kansipalkkia Kansien ulkopinta on maalattu.
TELVA
VATOR
Vator rakensi Helsingissä Jollaksessa v. 1962-1968 mahonkisia moottoriveneitä amerikkalaisen Raymond Huntin piirustusten mukaan. Huntin syvä-V läpimurto plaanaavien runkojen suunnittelussa oli 24 asteen pohjan nousu, 3 paria nousulistoja sekä terävä palle.
Vator 18 ja Vator 22 olivat originaaleja 60 -luvun alusta, joita rekennettiin sekä Daycruisereina tai Hard Top mallisina. Myöhemmin 18 jalkainen kasvoi 19 jalkaiseksi, jolloin laitakorkeus nousi laudan verran. 19 jalkaista valmistettiin ainostaan HT-mallisena. Ensiasennusmoottoreina oli aina Vatorin maahantuomat Mercruiserit.
Vator 18 valittiin v. 1963 venenäyttelyn kauneimmaksi veneeksi vanhassa messukeskuksessa.
Kuvastossa esiintyy muutama avo-Hunt, jotka kansirakenteensa puolesta eivät ole originaaleja. Ovat olleet alkujaan HT-mallisia Vator 19 veneitä, jotka muutettu avomallisiksi myöhemmin. Runko on kuitenkin originaali Raymond Huntin käsialaa.
Merivartioston 1966 valmistunut, kahdella moottorilla varustettu NV-11 vauhdissa (Lähde. Kymenlaakson museo)